Käsiploki

Kestovaippailu alkoi meillä vauhdikkaasti, kiitos ystäväni laina- ja lahjavaippojen. Muuten se olisi voinut jäädä,vaikka näin jälkikäteen ajatellen en kyllä millään olisi voinut käyttää lapsellani roskavaippoja koko hänen vaippaikäänsä. Haluanhan säilyttää lapselleni tämän maailman ja mielellään vähän parempana kuin missä kunnossa se nyt on!

Suuren käsityölehden kaava (ehkä vuodelta 2005) ei ollut kovin istuva. Tein sillä S- ja M-kokoisia sisävaippoja, joissa oli tasku imujen pujotusta varten. (Kuorena siis villahahtuvahousut tai PUL-kuori.) Vaipan koot oli merkitty kilojen mukaan, mutta meillä ei ainakaan mahtunut enää ylärajan kohdalla. Housuosa on ehkä vähän lyhyt ja tarralipareet myös. Istuvuus lonkan päällä oli myös huono: jotenkin haittasi lapsen liikkumista. Toki jos imua laittaisi hyvin vähän, vaippa voisi mahtua paremmin, mutta olisiko se silloin enää vaippa? Yritin tietysti M-kokoon tehdä muutoksia, mutta ei paljon parantunut. Seuraavat vaipat teinkin ystäväni kaavalla sekä uudemmalla SK-lehdessä julkaistulla kaavalla, joka olikin jo tosi hyvä.

Tässä ekoja vaippoja valmiina:

S-koko, SK 1/2005?. Päällikankaana trikoo, sisällä kuivaliinaneulos, välissä flanellia. Imut froteeta. Muutostarpeet: housuosa korkeammaksi, tarralipareet pidemmäksi, lonkka korkeammaksi.

Tässä ihan pienet vaipat, koko nb-s. Vasemmalla flanellivaippa ja oikealla pul-vaippa. Molemmat täyttövaippoja. Kaava ystävältä.

Tässä m-kokoiset vaipat. Vihreä pul-vaippa ehkä menee kauemminkin (tämä vaippa oli aiemmissa posteissa paloina.) Oikealla trikoopäällysteinen nepillinen vaippa.

Tässä vielä itsetehty pul-kuori. Reunanauha ei oikein sovi väriin, mutta se oli tarjouksessa. Saumat eivät myöskään ole yhtä pitävät kuin tehdasvalmisteisissa, mutta käyttökelpoinen lyhyellä vaihtovälillä.

Hankin collegepukuun kangasta jo hyvissä ajoin ennen tytön syntymää. Koska kävi ilmi lastenhoidon edetessä, että collegepaidoille ei oikein ollut tarvetta, tein vain housut. Kangas riittäisi sitten myöhemmin vielä koko pukuun. Parempaa kuvaa en tullut ottaneeksi, kun housut päätyivät heti käyttöön. Kukka-aplikaatio on vähän tökerö, mutta taisin sillä peittää jotain kankaan epätasaisuutta (koska jätin priimapalaa tulevaan pukuun). Vyötärölle tein kujan satiininarua varten, vaikka se osoittautui aika tarpeettomaksi.

(Taustalla näkyy, kun keittiöstä puuttuu vielä sokkelilevy ja jalkalista. Nyt ne on toki jo olleet paikallaan hyvän aikaa…)

Omasta lapsuudestani muistan mm. ihanat romanttiset ja tyttömäiset yöpaidat, jotka käytin yleensä aivan puhki. Jos ihminen nukkuu lähes yhtä paljon kuin valvoo, niin kannattaa panostaa myös yöpukeutumiseen, eikö totta? Kummitytölle päätin tehdä jouluksi 2008 lahjaksi yöpaidan ja hänen nukelleen myös. Kaava löytyi vanhasta lastenvaatelehdestä, jossa on mukavat perusvaatteiden kaavat ihanilla 70-80-luvun kuvilla höystettynä. Kaavat ovat 100 cm ylöspäin, mutta vähän pienensin kaavaa sopivammaksi parivuotiaalle tytölle.

Nuken paita on samasta kaavalehdestä. Se sopii ehkä babybornille tai vähän pienemmälle nukelle. Kuva on takaapäin, jotta nepparit näkyvät.

Body on kova sana vauvalle ja etenkin kestovaippailijalle. Ensimmäinen bodypaita tuli kyllä leikattua ajoissa, mutta ompelu vähän jäi. Kangas on mummon varastoista löytynyttä pehmeää ohutta trikoota. Samasta kankaasta tein kummitytölle ja hänen nukelleen yöpaidat. Kuvan bodyn kaava on Suuresta käsityölehdestä ja koko on joko 56 tai 62. Joka tapauksessa body oli melkein pieni jo syntyessään. Kaava oli mitoitettu roskavaippojen (eli kaupasta ostettavien ja kaatopaikalle päätyvien vaippojen) käyttäjille, joten seuraaviin kaavoihin päädyin tekemään pidennyksen vartalo-osaan. Hihatkin kannattaa aina mitoittaa omalle vauvalle: pojilla saattaa olla pidemmät kädet kuin tytöillä. Meillä ostobodyissa on ollut poikkeuksetta liian pitkät hihat, joitakin Tutan malleja lukuunottamatta.

Raitatrikoon ja bambucollegen yhdistelmästä syntyi allaoleva body. Bambu on ihanan pehmeää ja ajattelin sen olevan ihana ihoa vasten. Halusin kuitenkin väriäkin paitaan ja yhdistin siihen kaapista löytynyttä kangasta. Kahden erilaatuisen kankaan yhdistäminen ei ehkä ole viisasta, mutta tässä se ei ollut kovin suuri ongelma. Ongelmana oli pikemminkin liian suuri vaippavara; lisäsin epähuomiossa jo kertaalleen pidennettyihin kaavoihin vielä ylimääräisen pidennyksen, huoh! Bodyn koko on jotain 80 ja 92 väliltä. Ja tuosta munkinsyönnistä masun kohdalle tuli pysyviksi tahroiksi ihanat rasvaläikät…mrrrr… Peittäisin ne jollain systeemeillä, jos jaksaisin, mutta kun tuo mitoituskin meni aivan käteen, niin antaa olla.

Tässä on yksi mielestäni hyvin onnistunut body (ainakin edelliseen verrattuna). Hihat sopivan lyhyet, resori meni väreiltään hyvin yksiin pohjan kanssa, pituutta tarpeeksi kestovaippailijalle. Ja väriyhdistelmä herkullinen! Sopii ihanasti ruskeiden ja pinkkien housujen tai hameen kanssa.

Kankaan tähän collegepukuun ostin jo syksyllä 2007, kun olin aika varma, että tyttö syntyy. Puvuksi saakka kangas pääsi vasta kesällä 2009, kun tyttö tarvitsi uusia vaatteita päiväkotiin. (Collegehousut kyllä tein jo aiemmin, kesällä 2008.) Kissamerkki piti olla silittämällä kiinnittyvä, mutta ompelin sen heti aluksi muutamalla pistolla kiinni. Hyvä niin, koska joka pesun jälkeen merkin reunat vähän repsottavat. Silittäminen taas kiinnittää ne.

Kontrastin vuoksi (ja juuri täsmälleen saman värisen resorin puuttumisen takia) laitoin tummanruskeaa resoria. Se on ollut hyvä väri syömään opettelevalla lapsella Toisessa ostopaidassa on löysät valkoiset resorit ja ei voi olla pöhkömpää valintaa pikkulapsen paidassa!

Kaava on hyvin simppeli collegepaita ja -housut Suuresta käsityölehdestä. Lehden numeroa en nyt juuri muista. Asun koko on noin 86, mutta housut vähän lyhyemmät. Kestovaippailun takia olen ehkä lisännyt saumanvaraa haaraan ja toisaalta lyhentänyt vyötäröresoria. (Kaavassa taisi olla kääntövyötärö ja kuminauha, mutta tuo leveä resori on älyttömän toimiva ja mukava päällä, jos on laadukas resori.) Näin housut istuvat vaippapaketin päälle paremmin ja vyötärökin pysyy kohdallaan. Kuvassa on paidassa kangaspakan taittojälkeä, joka kyllä hävisi pesussa ja uudelleensilityksessä.

Pinnasänkymme on valkoinen umpipäätyinen malli (Drewex, Oscar). Paikallisesta kangaskaupasta ostin siihen vihreä-valkoista ruudullista kangasta sivu- ja päätypehmusteita varten. Vielä pitäisi löytää vanua, joka on 300 g paksuista. Eurokankaassa oli vain 150 grammaista, joka kyllä voisi riittääkin, mutta etsinpähän nyt vielä Vihreään väriin päädyin, koska hoitopöydän laatikot maalasimme helmiäisvihreällä jo aiemmin. Kevätvauvalle ainakin sopii vihreä ja myöhemmin väri ei riitele pojankaan sängyssä.

Äiti on tehnyt jo kaksi pussilakanaa löytökankaista, kun kierrätyskamoista ei löytynyt riittävän isoja kuin yksi kappale. Äitiyspakkauksen pussilakana taas on ällöttävää lastenkuosia, joita en voi oikein sietää… Johan kaikki lelut lisäävät lastenhuoneiden värikakofoniaa: miksi vielä vaatteet ja kaikki tekstiilit pitäisi olla täynnä kirjavia örkkejä tai punastelevia prinsessoja?

Jotta ei mennä ihan kuosittomalle linjalle, niin ostin koristeeksi (esim. tyyny, taulu?) ihanaa kissakangasta. Kissat ovat luonnollisen värisiä, eivät mitään sinisiä satukissoja… Ja tuo isoin kissa on vähän Wernerin näköinen

Nettikangaskaupoissa on myös tajuttoman kauniita kankaita, joita on hyvin vaikea löytää jostain Eurokankaasta. Nettikauppojen valikoimat ovatkin useimmiten tilkkutöihin, mutta vauvalle ja lapselle niitä ehkä raaskii ostaa pieniä määriä vuodevaatteisiin tai vaikka mekkoon. Kunhan pääsen opiskeluhommista eroon, niin taidan tilailla vähän yhtä ja toista herkullista kangasta…

Onkohan tuo otsikko nyt ihan suomea? No kyseessä siis kuitenkin collegekankaasta tehty vetoketjullinen takki. Ohjeena taas Suuren käsityölehden malli. Tälläkin kertaa jouduin vaivaamaan aivojani ihan kohtuuttomasti resorin kanssa, mutta nyt sentään sain jouston oikein päin. Vähän nafti takista silti tuli, kun ei minun pitänyt paisua muualta kuin masun kohdalta

Takki paloina:

Ja takki valmiina (okei, tikkaus puuttuu vielä kauluksesta, samoin silitys):

Joskus sitä tuntee itsensä aika huonoksi ompelijaksi… Huomasin vasta tänään, että olin leikannut resorin väärin päin. Nyt housujen yläosa siis joustaa pystysuunnassa huomattavasti enemmän kuin sivusuunnassa :-p Saa nähdä miten kauan nyt sitten mahdun housuihini! Lappuhaalarit taitavat kutsua…

Toinen ongelma on ollut vetoketjun ompelu. Minun koneessani ei kerta kaikkiaan ole sopivaa paininjalkaa piilovetoketjun ompelua ajatellen ja käytinkin varmaan kolmea eri jalkaa. Hermostuttavaa. Täytyy ehkä satsata varsinaiseen piilovetoketjujalkaan, jos se vähän helpottaisi urakkaa. Muutenkin olisi tosi kätevää, jos neulan paikkaa saisi muutettua. Nyt se vaan nököttää siinä keskiasennossa, paitsi yhdessä joustavassa ompeleessa, jossa se pomppaa automaattisesti vasempaan reunaan. Vähänkö haluan uuden koneen!

Eilen kävin ostamassa E-kankaasta housukankaan, collegea, resoria ja napinläpikuminauhaa entisiin ja tuleviin housuihin. Kaupassa on muuten uusi systeemi: myyjä naputtelee koneelle tai hakee viivakoodin avulla kankaalle tiedot ja sitten kone tulostaa lapulle metrimäärän, hinnan ja pesuohjeet (+erikoisohjeet) sekä vielä kassaa varten viivakoodin. Siis onko vähän huippua! Ennen myyjät kirjoittelivat lapulle hintoja ja mahdollisia erikoisia ohjeita, mutta nyt homma sujuu todella nopeasti. Vähänkö haluaisin nyt töihin kangaskauppaan (No en kyllä oikeesti voi, kun olen allerginen akryylille ja sitä pölyä siellä riittää.)

Sain siis erittäin hyvää palvelua ja vieläkin se lämmittää mieltä. Päinvastaisiakin kokemuksia on, mutta jos nyt on jotain tehty ko. kaupan koulutuksessa eri tavalla, niin se ainakin on toiminut. Kiitos vaan myyjälle!

College on nyt pesukoneessa kutistumassa ja värikin pitäisi kiinnittyä siinä samalla. Housukangasta en ajatellut kutistaa, koska siinä ei ole villan lisäksi mitään kutistuvaa. Lisäksi se oli kallista: 27,90 e/metri, joten ei pitäisi edes kutistua. (Yhteensä maksoin palasta noin 61 euroa.) No voi kalliskin kangas kutistua, mutta en ainakaan ennen ole housukankaideni huomannut kutistuvan. Mulla on suuret odotukset housujen suhteen ja ihastuin kankaan laadukkuuteen, joten niistä tulee ehkä mun lempparihousut äitiyskaudeksi. Kangasta on jonkin verran ylimääräistä ja se on leveämpää kuin ohjeessa eli elättelen toiveita josko saisin siitä kahdet housut. Ainakin siitä tulee housujen lisäksi  esim. liivi tai lyhyt puolihame. En vaan osaa pitää kapeita hameita, kun en itse ole kovin kapea, mutta yritän mitata tarkasti. Rahansäästö lämmittää nimittäin aina mieltä!

Vihdoin sain piirrettyä kaavat housuihin ja svetariin! Ahdistaa jo, kun ei mahdu mitkään housut päälle ja nämä yhdet mammafarkut ovat aivan liian isot vyötäröltä. Miten mä aina unohdan, että farkut venähtää käytössä?

Iltapäivällä pääsen kangaskauppaan ja ostan siistin housukankaan. Svetariin ostan collegeneulosta, fleeceä tai veloursamettia. Mitä nyt sattuu löytymään. Molempiin tarvitaan lisäksi resoria ja niiden värivalikoimat eivät aina houkuttele. Mutta ei pidä lannistua ennen kauppareissua tai jää ostamatta kankaat. Herkkuna saan ostaa vauvan bodyyn jotain kivaa lastentrikoota!