Käsiploki


Virkatut jutut

Lakanapitsi

Pari-kolme (ehkä neljäkin) vuotta sitten aloittamani pitsi saattaa vihdoin valmistua, sillä se pääsee koristamaan vauvan pussilakanaa. Hukkasin tosin virkkuukoukkuni muutossa syyskuussa ja homma on ollut jäissä. Saattaa olla, että olen palauttanut koukun äidilleni, koska ostin vahingossa uuden 1,25-numeroisen koukun toista lankaa varten. No kyseistä lankaa varten koukku on liian pieni, joten ehkäpä nyt jatkan keskeneräistä työtäni tällä koukulla. Harmi vaan, kun en muista oliko kadottamani koukku varmasti 1,25. Ja kuten sanottu, inhoan purkamista eli en ole vielä kokeillut tuleeko koukulla samannäköistä.

Pitsiä virkkaan pitsikirjasta (lisään nimen myöhemmin, jos muistan sen) otetulla mallilla nro 6. Helppo malli, vain ketjusilmukoita ja pylväitä. Lankana ohut puuvillainen Mölnlycken Virkgarn nro 8(20) ja suositeltu koukku on siis 1,25. Lanka on ostettu jo markka-aikaan ja se on maksanut 42,80. Minusta aika kallista, tosin tuleehan tosta pitsiä jo muutama metri.

Kuvassa on pitsin alla lila lakanakangas, johon pitsi todennäköisesti päätyy. Pussilakanan koko vauvalle on noin 85×120cm, joten pitsiä pitää virkata 85 cm. Aluslakana ja tyynyliina tulee samasta kankaasta, mutta niihin en virkkaa mitään, ettei tule poskeen pitsikuviota. Tyynyliinan kulmaan ehkä voisin kirjoa koneella jotain söpöstelyä…

img_1103.jpg


Virkkaustakin hieman harrastan

Varmaan tosi epätrendikästä virkata jotain pitsejä, mutta entä sitten? Ei minullakaan ole pitsiliina pöydällä, paitsi ehkä kesällä, kun tulee juhannusfiilis. Mutta jos joku väittää pitsiä rumaksi, niin pitää myös varmaan lumihiutaleita, pilvenhattaroita ja enkelinkiharoita ihan yökättävinä juttuina. Kyse ei siis taida olla siitä ettei pidä pitsiä kauniina, vaan pitsin imagosta. “Rauman pitsiviikot” kuulostaa loputtoman pitkiltä (ja jokavuotisilta eli perinteisiltä) virolaisten torimummojen kokoontumiskahveilta. “Isoäidin liina” tuo väistämättä mieleen pitsisen valkean liinan. Ja kuka nuori/nuorekas nyt haluaisi tulla leimatuksi mummoksi! Voiko modernia tyyliä suosiva edes sietää sanaa “perinteinen”?

Siksi tarvitsemme pitsivallankumouksen. Muuten taito jää unholaan ja sitten itketään, kun ei osata mitään…

Virkkaus ja nypläys rules!