Käsiploki

Kestovaippailu alkoi meillä vauhdikkaasti, kiitos ystäväni laina- ja lahjavaippojen. Muuten se olisi voinut jäädä,vaikka näin jälkikäteen ajatellen en kyllä millään olisi voinut käyttää lapsellani roskavaippoja koko hänen vaippaikäänsä. Haluanhan säilyttää lapselleni tämän maailman ja mielellään vähän parempana kuin missä kunnossa se nyt on!

Suuren käsityölehden kaava (ehkä vuodelta 2005) ei ollut kovin istuva. Tein sillä S- ja M-kokoisia sisävaippoja, joissa oli tasku imujen pujotusta varten. (Kuorena siis villahahtuvahousut tai PUL-kuori.) Vaipan koot oli merkitty kilojen mukaan, mutta meillä ei ainakaan mahtunut enää ylärajan kohdalla. Housuosa on ehkä vähän lyhyt ja tarralipareet myös. Istuvuus lonkan päällä oli myös huono: jotenkin haittasi lapsen liikkumista. Toki jos imua laittaisi hyvin vähän, vaippa voisi mahtua paremmin, mutta olisiko se silloin enää vaippa? Yritin tietysti M-kokoon tehdä muutoksia, mutta ei paljon parantunut. Seuraavat vaipat teinkin ystäväni kaavalla sekä uudemmalla SK-lehdessä julkaistulla kaavalla, joka olikin jo tosi hyvä.

Tässä ekoja vaippoja valmiina:

S-koko, SK 1/2005?. Päällikankaana trikoo, sisällä kuivaliinaneulos, välissä flanellia. Imut froteeta. Muutostarpeet: housuosa korkeammaksi, tarralipareet pidemmäksi, lonkka korkeammaksi.

Tässä ihan pienet vaipat, koko nb-s. Vasemmalla flanellivaippa ja oikealla pul-vaippa. Molemmat täyttövaippoja. Kaava ystävältä.

Tässä m-kokoiset vaipat. Vihreä pul-vaippa ehkä menee kauemminkin (tämä vaippa oli aiemmissa posteissa paloina.) Oikealla trikoopäällysteinen nepillinen vaippa.

Tässä vielä itsetehty pul-kuori. Reunanauha ei oikein sovi väriin, mutta se oli tarjouksessa. Saumat eivät myöskään ole yhtä pitävät kuin tehdasvalmisteisissa, mutta käyttökelpoinen lyhyellä vaihtovälillä.

Hankin collegepukuun kangasta jo hyvissä ajoin ennen tytön syntymää. Koska kävi ilmi lastenhoidon edetessä, että collegepaidoille ei oikein ollut tarvetta, tein vain housut. Kangas riittäisi sitten myöhemmin vielä koko pukuun. Parempaa kuvaa en tullut ottaneeksi, kun housut päätyivät heti käyttöön. Kukka-aplikaatio on vähän tökerö, mutta taisin sillä peittää jotain kankaan epätasaisuutta (koska jätin priimapalaa tulevaan pukuun). Vyötärölle tein kujan satiininarua varten, vaikka se osoittautui aika tarpeettomaksi.

(Taustalla näkyy, kun keittiöstä puuttuu vielä sokkelilevy ja jalkalista. Nyt ne on toki jo olleet paikallaan hyvän aikaa…)

Body on kova sana vauvalle ja etenkin kestovaippailijalle. Ensimmäinen bodypaita tuli kyllä leikattua ajoissa, mutta ompelu vähän jäi. Kangas on mummon varastoista löytynyttä pehmeää ohutta trikoota. Samasta kankaasta tein kummitytölle ja hänen nukelleen yöpaidat. Kuvan bodyn kaava on Suuresta käsityölehdestä ja koko on joko 56 tai 62. Joka tapauksessa body oli melkein pieni jo syntyessään. Kaava oli mitoitettu roskavaippojen (eli kaupasta ostettavien ja kaatopaikalle päätyvien vaippojen) käyttäjille, joten seuraaviin kaavoihin päädyin tekemään pidennyksen vartalo-osaan. Hihatkin kannattaa aina mitoittaa omalle vauvalle: pojilla saattaa olla pidemmät kädet kuin tytöillä. Meillä ostobodyissa on ollut poikkeuksetta liian pitkät hihat, joitakin Tutan malleja lukuunottamatta.

Raitatrikoon ja bambucollegen yhdistelmästä syntyi allaoleva body. Bambu on ihanan pehmeää ja ajattelin sen olevan ihana ihoa vasten. Halusin kuitenkin väriäkin paitaan ja yhdistin siihen kaapista löytynyttä kangasta. Kahden erilaatuisen kankaan yhdistäminen ei ehkä ole viisasta, mutta tässä se ei ollut kovin suuri ongelma. Ongelmana oli pikemminkin liian suuri vaippavara; lisäsin epähuomiossa jo kertaalleen pidennettyihin kaavoihin vielä ylimääräisen pidennyksen, huoh! Bodyn koko on jotain 80 ja 92 väliltä. Ja tuosta munkinsyönnistä masun kohdalle tuli pysyviksi tahroiksi ihanat rasvaläikät…mrrrr… Peittäisin ne jollain systeemeillä, jos jaksaisin, mutta kun tuo mitoituskin meni aivan käteen, niin antaa olla.

Tässä on yksi mielestäni hyvin onnistunut body (ainakin edelliseen verrattuna). Hihat sopivan lyhyet, resori meni väreiltään hyvin yksiin pohjan kanssa, pituutta tarpeeksi kestovaippailijalle. Ja väriyhdistelmä herkullinen! Sopii ihanasti ruskeiden ja pinkkien housujen tai hameen kanssa.

Näistä pöksyistä tulikin kaksiväriset, kun vanhaa lankaa oli vielä jäljellä. Onneksi meille syntyi tyttö, muuten vaaleanpunainen väri olisi voinut olla vähän epäsopiva Nyt vauvalla onkin käytössään vain yhdet sopivat villahousut, joten nämä tulevat todella tarpeeseen. Vähän isot ne ovat, mutta täytyy laittaa vaan imuja enemmän. Bodytkin ovat sitten sopivampia, kun on iso peppu. (Hahtuvahousut valmistuivat joskus maaliskuussa 2008.)

Hyvin pitävät housut tuli tehtyä ja kierrossakin ne jo ovat olleet.

Toiset pinkit hahtuvat tuli tehtyä melkein heti perään edellisten jäädessä pieniksi.Väristys vähän erilainen, koska vaalea hahtuvalanka alkoi jo loppua.

Päivitykset ovat olleet jäässä pitkään. Mutta elämä ei

Tässä kuva valmiista nutusta meidän pienokaisen päällä maaliskuussa 2008. Parempaa kuvaa en ottanut valmiina, koska sain nutun synnärillä valmiiksi. Nyt nuttu on jo nyppyyntynyt, eikä se muutenkaan oikein tarkempaa kuvausta kestäisi… En yhtään pidä tuosta Novita Wool -langasta: jotenkin neulepinta jää aina löysäksi, vaikkei käsialani ole kovin rentoa. Pitäisi kai vain kokeilla reilusti pienempiä puikkoja.

Tossut ovat isomamman tekemät jollain Suuren käsityölehden ohjeella.

Vauvalle valmistuu vähitellen roosa nuttu. Malli on Modasta (1/2008) ja alkuperäinen ohje on pastelliraitainen röyhelöllä koristeltu tyttöjen neule. Lankana minulla on Novitan Wool, koska sitä löytyi marketista. Vähän ahdistavaa olla markettilankojen varassa, mutta lankakaupalla on suppeat aukioloajat ja netistä tilatessa toimituskulut tuovat aina ylimääräistä. Tuo Wool-lanka ei edes ole superlaadukasta, koska nyppyyntyy aika helposti. Pitäisi olla merinovillaa, mutta Novitalla ei ole tapana tehdä laatua, vaan nimenomaan toimittaa suomalaista lankaa mahdollisimman suurelle yleisölle. Arvatkaa vaan onko heillä alpakkaa tai kashmiria… Mutta nutusta tulee siis toivottavasti ihana ja riittävän lämmin maalisvauvalle!

Pinnasänkymme on valkoinen umpipäätyinen malli (Drewex, Oscar). Paikallisesta kangaskaupasta ostin siihen vihreä-valkoista ruudullista kangasta sivu- ja päätypehmusteita varten. Vielä pitäisi löytää vanua, joka on 300 g paksuista. Eurokankaassa oli vain 150 grammaista, joka kyllä voisi riittääkin, mutta etsinpähän nyt vielä Vihreään väriin päädyin, koska hoitopöydän laatikot maalasimme helmiäisvihreällä jo aiemmin. Kevätvauvalle ainakin sopii vihreä ja myöhemmin väri ei riitele pojankaan sängyssä.

Äiti on tehnyt jo kaksi pussilakanaa löytökankaista, kun kierrätyskamoista ei löytynyt riittävän isoja kuin yksi kappale. Äitiyspakkauksen pussilakana taas on ällöttävää lastenkuosia, joita en voi oikein sietää… Johan kaikki lelut lisäävät lastenhuoneiden värikakofoniaa: miksi vielä vaatteet ja kaikki tekstiilit pitäisi olla täynnä kirjavia örkkejä tai punastelevia prinsessoja?

Jotta ei mennä ihan kuosittomalle linjalle, niin ostin koristeeksi (esim. tyyny, taulu?) ihanaa kissakangasta. Kissat ovat luonnollisen värisiä, eivät mitään sinisiä satukissoja… Ja tuo isoin kissa on vähän Wernerin näköinen

Nettikangaskaupoissa on myös tajuttoman kauniita kankaita, joita on hyvin vaikea löytää jostain Eurokankaasta. Nettikauppojen valikoimat ovatkin useimmiten tilkkutöihin, mutta vauvalle ja lapselle niitä ehkä raaskii ostaa pieniä määriä vuodevaatteisiin tai vaikka mekkoon. Kunhan pääsen opiskeluhommista eroon, niin taidan tilailla vähän yhtä ja toista herkullista kangasta…

Nyt on kahdet hahtuvavillahousut valmiina. Vaaleanpunainen nauha voi olla käytössä liian lyhyt, mutta vaihdan sitten pidemmän myöhemmin.

Kolmannet housut aloitin vyötäröstä luonnonvaalealla hahtuvalla ja housuosa tulee vaaleanpunaisella. Ne valmistuvatkin aika nopeaan, kun yritän tehdä niistä vastasyntyneelle sopivat. Nuo kahdet aiemmat pöksyt ovatkin vähän isoja aluksi.

Sisävaippoja aloitin myös tekemään kaverini opastuksella. Materiaaliviidakko tuntuu ihan loputtomalta, mutta eiköhän tämä tästä selkiydy. Olen nyt leikannut materiaalit kahteen sisätäyttövaippaan ja yhteen täyttövaippaan. Lisäksi imuja voisin leikata ostamastani froteesta vaikka kuinka paljon, mutta olisi kiva ensin käytännössä testata miten monta kerrosta imee parhaiten.

Sisätäyttövaippa (s-koko):

• ulkopinta flanellia kaksinkertaisena (lila ja keltainen)
• vuori froteeta, jonka päällä kuivaliinaneulosta (toiseen vaippaan tulee pelkkä kuivaliina)
• vaatii villahousut kuorikerrokseksi
• lisäimuja voi taitella harsosta tai froteesta

Täyttövaippa (s-koko):

• ulkopinta eli kuori PUL-kangasta
• vuori fleeceä, jonka päällä kuivaliinaneulos
• pitää sellaisenaan, jos muistan ommellessa käyttää pallokärkineulaa lahkeiden reunojen huolittelussa

Puuvillafrotee on vähän koppura peppua vasten, joten siksi tuo kuivaliina on paikallaan. Se ilmeisesti myös jakaa kosteuden tasaisemmin vaippaan, jolloin paine ei kohdistu vain yhteen kohtaan vaipassa ja on siksi imukykyisempi. Haluaisin kokeilla bambu- ja hamppufroteeta imuina, sillä ne kuulemma imevät todella paljon muutaman pesun jälkeen. Bambu on myös kuivemman tuntuinen peppua vasten kuin puuvilla. Näitä kankaita pitää tilata nettikaupoista.

Pul-vaipan fleece vähän mietityttää, koska olen itse aika herkkä materiaalien suhteen. Tuntuu, että polyesteri ei ole mukavin materiaali vauvan pepulle, mutta kokeilemallahan se selviää. Pestessä pitää lisäksi muistaa, että fleece tukkiutuu helposti saippuasta eli pesuaine ei saa sisältää saippuaa yli 5%. Fleece myös tukkiutuu ihon rasvasta, talkista tai voiteista, jolloin se pitää avata esim. sitruunamehulla (näin olen kestovaippafoorumeilta lukenut).

Molempiin tulee tarrakiinnitys, sillä en ajatellut satsata neppeihin tässä vaiheessa. Kunhan tiedän minkäkokoinen pissijä sieltä tulee, niin ehkä sitten tiedän myös mitä haluan. Nämä ovat nyt harjoituskappaleita, jotka voin sitten laittaa kiertoon tarvittaessa.

Kestovaippailua meinaan yrittää tulevan vauveliinini kanssa, joten on hyvä aloittaa ompelu ja kutominen ajoissa. Yhdet hahtuvalangasta tehdyt pöksyt ovat saumojen ompelua vaille valmiit ja toisia teen puikot höyryten. Kolmansiinkin olen jo katsonut mallin valmiiksi, mutta nyt ostan kyllä vähän ohuempaa lankaa. Olen nimittäin onnistunut saamaan edellisistä housuista aika isot: koko voipi olla sopiva 6 kk vanhalle.

Ensimmäiset housut (ohjeena Ruskovillan 4-ohje mukailtuna, silmukkamäärä aloittaessa 75):

Toiset housut (ohjeena Suuren käsityölehden malli 1/2005, silmukkamäärä 0-6 kk):

Nyt molemmat housut ovat ompelua vaille valmiit. Lisään kuvat valmiista housuista ompelun jälkeen, kunhan löydän jostain Kati-nukkeni, joka saa toimia mallina.