Nykyinen blogitarjonta saa kakkuihmisen pään pyörälle. On vaikka mitä herkkua ja ne koristeet! Jotain sellaista tavoittelin hääkakkuuni, mutta valitettavasti menin naimisiin aikana, jolloin mansikkakermakakku oli standardi ja sacherkakku jo todella eksoottista hääkahvipöydässä. Yhyy!!! Sain ikuiset traumat siitä, etten saanut häihini kakkua, jonka tiesin olevan toteutettavissa, mutta ei Suomessa. No, nyt otetaan vahinkoa takaisin ja leivotaan, leivotaan kakkuja, leipääkin tehdään jos jaksetaan…
Mitä kakkuihin tulee, niin en ole tiukkapipo lisäaineiden suhteen. Kakkuja syödään harvoin ja myrkytykset jäävät vähäisiksi. Sitä paitsi ylensyönti tappaa varmasti tehokkaammin. EU:n aikana väriaineissa atsoväritkin on sallittu, joten sillä kemikaalikoktaililla mennään, minkä lainsäädäntö mahdollistaa. Mitään myrkkyjä en sentään kakkuihini laita ja amerikan ihmetys gumpaste saa jäädä kokeilematta. Marsipaani, sokeritaikina,voikreemi, hillot, marjat, hedelmät ja tietenkin suklaa kuuluu kakuntekijän kalustoon täällä meillä. (Vaahtokarkkitaikina oli niin tahmeaa, etten siitä enää kyllä viitsi mitään tehdä.)
Tyttömme ristiäisiin tuli tehtyä vaaleanpunavalkoinen marsipaanikakku. Sisällä oli mm. valkosuklaamoussea. Tein sitä yöllä, koska rakensimme talon kiireellä muutettavaan kuntoon ja muutimme edellisinä päivinä. Oli makeaa, mutta aivan täydellistä pienen prinsessan ensimmäiseen juhlaan. Kuva tulee myöhemmin.
Yksivuotiskakku oli melko kiireessä tehty: marsipaania olin ostanut liian vähän, joten tuli vain kansi tehtyä siitä. Reunat kermaa. Täytettä en enää muista (ehkä päärynää ja kermaa), mutta pohja oli kaakaoinen.
Toinen kakku myöhäisemmille vieraille. Testissä kukkamuotit ja reunaleikkuri. Sisällä ainakin päärynää.
Tämä syksynä harjoittelinkin sitten traktorikakkuja, kun sain tilauksen semmoisesta. Tällä kokemuksella voin sanoa, että fantasiakakut eivät kyllä ole minun juttuni: tykkään enemmän kakkumaisista kakuista kuin vaikkapa konemaisista kakuista. Siis ennen kaikkea syötävää ja näyttävää; ei näyttävää ja hädin tuskin syötävää. Mutta ohessa treenikakkuja ja sitten se varsinainen.
Tämä on tällainen flat-versio, jossa haettiin ajatusta “miten traktori ja kakku muka voi sopia yhteen”. Huomaa, että olen tyttölapsen äiti… Kaapista löytyi noita värejä, joten niillä mentiin, massikkahenkeen.
Toisessa versiossa harjoiteltiin kolmiulotteisuutta ja värien sekoittelua. Jouduin etsimään traktorikuvia, koska en minä maalaistalon tyttö nyt voi tietää miltä traktori näyttää, koska ei ole koskaan kiinnostanut! Osaan kyllä piirtää lehmän, kissan ja poron, mutta niistä löytyykin jotain söpöyttä. Traktori ei meinannut mahtua pohjakakun päälle, siksi se on vähän takakenossa. Muutenkin mallista tulee mieleen joku neuvostokone, mutta kyllä se hyvin palveli omana 31-vuotiskakkunani. Sisällä oli liian makeaa mansikkakreemiä.
Varsinaiseen kakkuun tuli täytteeksi diplomaattikreemi ja kotimaisia pakastevadelmia. Traktoriosaan ei olisi kannattanut valita marjoja ollenkaan, koska käsittely oli hieman vaikeaa. Pohjataikinaksi valitsin sienikakun pelkistä vehnäjauhoista, koska sitä pystyy leikkaamaan paremmin kuin sokerikakkua. Kostutuksena laimennettu appelsiinimehu. Jos olisi tullut aikuisille tämä kakku, se olisi saanut myös Cointreau-likööriä, joka leikkaa makeutta tehokkaasti. Marsipaanin alle tuli sokeri-voikreemi. Pohjakakku valmistui ihan hujauksessa traktoriosaan verrattuna: ajankäytönsuhde ehkä 1/8 (siis puoli tuntia ja neljä tuntia). Sain maistaakin kakkua: maku oli parempi kuin harjoituskakussa. En vieläkään ole tyytyväinen itse traktorin malliin, mutta ei kakku voikaan olla sekä näköinen että edelleen kakku (siis syötävä, mielellään herkullinen suussasulava unelma). Lumihiutaleet tein etukäteen pikeerillä leivinpaperille, mutta helpommin olisi onnistunut suoraan kakun päälle. Irtokoristeet ovat niin kovin särkyviä. Kuva tulee piakkoin.