Tämä lista on ihan sula mahdottomuus, mutta olen joskus miettinyt mitä kaikkea sitä on tehnyt käsillään ja onko niistä tuntenut ylpeyttä vai haluaisiko ne mieluummin unohtaa. Koska olen aloittanut käsillä tekemisen jo 1980-luvulla, niin lista on monimuotoinen, joskaan ei kuitenkaan älyttömän pitkä. En nimittäin ole ammattilainen enkä edes himokäsityöihminen.
1980-luku (ala-aste):
pannulappu, hiiri, villasukat, salsahame, caprihousut, hihaton toppi, barbienuken vaatteita, tyyny
1990-luku (yläaste ja lukio):
neulepaita, nuken vaatteita, tytön juhlamekko, kansallispuku, mattoja, villahuopa, poppanoita, penaaleja, reppu poppanasta, kellohameita, mekkoja, kietaisuhameita, minihameita, toppeja, lapaset, virkattuja liinoja, jakku, suoria housuja, neuletakki, t-paitoja, tanssiaispuku, viitta, laiskanryijyjä, kirjontaa
2000-luku (yliopisto ja työelämä):
lankojen värjäystä, reunapitsejä, kesäneulepaita, housuja, paitoja, toppeja, hameita, korjausompelua (paljon!), villasukat, sormikkaat, tossuja, verhoja, pyyhkeitä, college-housut ja -paita, fleeceliivi, villakangastakki (kesken), äitiysvaatteita, vauvanvaatteita, villavaippahousuja, nikkarointia yhdessä miehen kanssa (mm. käsienpesuallas puusta, kissan raapimispuu, terassilaudat, taloprojekti), kasvimaan hoito ja metsätyöt
Mielenkiintoisimpia ovat olleet 90-luvun työt, koska niissä on ollut selkeä uutuudenviehätys ja täsmällinen aikataulu (kouluprojekteja). Haastavimpia ovat nykyiset työt, kun kaikki mitä tekee, tulee todella tarpeeseen. Laatuvaatimuksetkin tuppaavat kasvamaan koko ajan… Ja edullisuuskaan ei ole pahitteeksi rakentavalle perheelle, johon odotetaan vauvaa. Enää ei ole varaa ostaa kansallispukukangasta varastoon ompelua odottamaan!